Kristiinankaupungin kaupunki

Vanha Kristiinan kaupunki henkii vuosisatojen perinnettä. Meren läheisyys, puutalomiljöö, kapeat kadut sekä museot ja kirkot luovat ainutlaatuisen ilmapiirin kaupungille.

Tietoa Kristiinankaupungin kaupungista

Perustettu	1649
Väestö	7 651 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	696,71 km2
Maapinta-ala	681,71 km2
Vesipinta-ala	15,00 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	11 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	20,00 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,60 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Riitta El-Nemr
Kotisivut	www.krs.fi
Sähköposti	kristiinankaupunki@krs.fi

Kristiinankaupungin sijainti

Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Pohjanmaan maakunta

Kristiinankaupungin historia

Etelä-Pohjanmaa tarvi kaupungin

Keskiajalla kruunu pyrki keskittämään kaupankulun kaupunkeihin. Pohjanmaan eteläosissa ei vielä 1600-luvun alkupuolella ollut kaupunkia, ja seudun talonpoikien mielestä oli kohtuutonta joutua matkustamaan Vaasaan tai Poriin myymään tuotteita. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe kuuli valitukset, ja Kristiinankaupunki perustettiin vuonna 1649 Lapväärtin pitäjän Koppölle.

Koppö valittiin Kristiinankaupungin sijoituspaikaksi, koska se oli Närpiön, Tiukan ja Lapväärtin välillä ja näiden kylien talonpojat olivat jo kauan harjoittaneet vilkasta kauppaa Tukholman kanssa. Myös maantieteellisesti sijainti oli erinomainen. Lahti oli suojaisa paikka sekä pohjois- että etelätuulilta ja pohja sopi ankkurointiin.

Vielä vuonna kaupungin nimi 1651 oli Koppö, mutta kun kenraalikuvernööri antoi kaupungille sinetin, hän myös ilmoitti, että kaupungin nimi olisi vastedes Kristiina. Nimenmuutoksen perusteluja ei kerrottu. Pietari Brahe ajatteli joko puolisoaan Kristiina Stenbockia tai kuningatar Kristiinaa nimetessään kaupungin uudelleen.

Koppön kylässä oli aluksi vain kaksi tilaa, joista toinen oli autiotila. Saadakseen uusia asukkaita kaupunkiin kuningatar Kristiina myönsi 12 vuoden vapauden kruunun veroista. Kaupungin porvarit tulivat pääosin ympäröivältä maaseudulta, mutta myös kaukaa sisämaasta ja Ruotsista.

Laivanrakennus ja tervakauppa kannattivat

Kaupankäynti oli asukkaiden pääelinkeino. Pääosa Kristiinankaupungin kaupankäynnistä tehtiin Tukholman linjalla, ja myytävistä tuotteista terva oli tärkein. 1600-luvulla kaupungissa rakennettiin myös suuri määrä laivoja. Maaherra Lorentz Clerk varoitti vuonna 1707 metsien tuhoutuvan, ja jatkossa porvariston oli anottava lupa laivojen rakentamiseen.

Kristiinankaupunki oli toipumassa vuosien 1696—97 pulavuosista, kun sota syttyi vuonna 1700. Alussa sota vaikeutti kaupankäyntiä, ja vuonna 1713 venäläiset sotajoukot saavuttivat Kristiinankaupungin ja kohtelivat kaupunkia kaltoin. Suurin osa kaupungin asukkaista pakeni lähestyviä sotajoukkoja Ruotsiin.

Vaikeiden sotien jälkeen kauppa kasvoi. Vuonna 1747 kaupunkiin toimitettiin 4 100 tynnyriä tervaa, vuonna 1784 vietiin yli 3 600 leiviskää voita. Porvaristolla oli kaupan lisäksi muitakin elinkeinoja. Casper Lebell vanhempi kokeili vuonna 1741 tupakanviljelyn perustamista kaupunkiin. Vuosisadan aikana kaupungissa toimi myös pienempiä tehtaita, kuten tärpättitehdas, salpietarinkeittämö ja tapettitehdas.

Käännekohta kaupungin historiassa tuli 1792, jolloin kaupungista tuli tapulikaupunki, ja 1700-luvun lopulla kristiinalaisia aluksia seilasikin Välimeren linjalla. Pohjalaisen kauppapakon poistamisen myötä Kristiinankaupungista tuli 1800-luvulla yksi Suomen suurimmista merenkulkukaupungeista.

Sodat lamauttivat kaupankäyntiä

Venäläiset sotilaat miehittivät Kristiinankaupungin Suomen sodan aikana jo maaliskuussa 1808. Sotilaat takavarikoivat kaikki kaupungin satamissa olleet laivat. Muutoin kaupungille ei aiheutunut suurempia menetyksiä. Ruotsin ja Suomen eron jälkeen kaupungin merenkulku syöksyi yleiseen taloudelliseen lamakauteen, jonka Napoleonin sodat olivat aiheuttaneet Euroopassa.

1820-luvulla suhdanteet vakaantuivat, ja 1830- ja 1840-luvuilla kaupan edellytykset paranivat. Vuosi 1841 oli historiallinen. Silloin rakennettiin uusi silta, joka yhdisti niemen mantereeseen. Elpyvät suhdanteet vaikuttivat myönteisesti myös laivanrakennukseen. Kaupungista vietiin pääasiassa tervaa ja puutavaraa.

Tervan kulutus oli kuitenkin vahvasti sidoksissa puulaivojen määrään maailman merillä, ja vuonna 1902 vienti oli laskenut 521 tynnyriin. Yleisempien tuontitavaroiden lisäksi tuotiin hieman epätavallisempia tuotteita. Puuvillapaaleja tuotiin USA:n Charlestonista Kristiinankaupunkiin, josta ne rahdattiin edelleen Finlaysonin tehtaisiin Tampereelle.

Kaupungin merenkulku koki kovan takaiskun Krimin sodassa, joka syttyi vuona 1854 Venäjän ja länsivaltojen Iso-Britannian ja Ranskan välillä. Sodan jälkeen kaupungin kauppalaivasto oli supistunut ja yleisen laskusuhdanteen takia kauppa ei lähtenyt kunnolla käyntiin.

Tervakaupungista perunakaupungiksi

1860—70-luvuilla höyrylaivat tulivat yhä suosituimmiksi rahtilaivoina. Vuonna 1893 ostettu höyrylaiva Heros edusti uutta modernia aikaa. Kristiinankaupunki oli Vaasan ohella ainoa pohjalainen kaupunki, joka aktiivisesti siirtyi uusiin laivoihin. Yksi viimeisistä Venäjän vallan aikaisista suurista tapahtumista oli rautatien tuleminen kaupunkiin vuonna 1912. Virallisesti se vihittiin käyttöön vuonna 1913.

Kristiinankaupunki ajautui kansalaissotaan kuten useimmat muutkin pohjalaiset kaupungit. Kaupungissa oli venäläinen varuskunta, joka riisuttiin aseista sodan alkaessa. Monet paikkakuntalaiset miehet osallistuivat muun muassa Tampereen hyökkäykseen. Myöhemmin talvisodan ja jatkosodan aikana kaupunkia pommitettiin.

Virstanpylvään kaupungin historiassa muodosti vuonna 1973 toteutettu kuntaliitos. Tuolloin päätettiin liittää yhteen Siipyyn, Tiukan, Lapväärtin ja Kristiinankaupungin kunnat. Syntyi Suur-Kristiinankaupunki.

1970-luvun lopulla maatalouselinkeino elpyi. Erityisesti perunanviljely lisääntyi. Kaupungissa on myös metalli-, puunjalostus- ja elektroniikkateollisuutta, ja matkailu kukoistaa. Viimeisin lisäys kaupungin nähtävyyksiin on Susiluola. Tutkijat ja arkeologit ovat päätelleet, että paikalla on asunut ihmisiä 115 000—130 000 vuotta sitten.